LAASTARISUHTEET

Tässä tulee toinen postaus tältä päivältä, koska tää asia rupes kaivertamaan päätä tuossa äskettäin.

Miten jollakin voi olla pokkaa tälläiseen touhuun?

 Otetaan nyt esimerkki. Vaikkapa nyt jätkä nimeltä Tero olisi ollut parin vuoden parisuhteessa/kihloissa yms. Sitten tuleekin se ero Maijan kanssa. Noh, Terolla on tosi vaikeaa kuukausienkin päästä Maijan ja hänen eronsa takia. No sitten se tapaa Jennan. Se juttelee Jennan kanssa kaiken aikaa, viettää sen kanssa aikaa yms. Sitten Jenna onkin jo kiinnostunut Terosta ja Tero antaa Jennan olettaa että hänkin olis Jennasta. No sitten ehkä heille tulee suhde ja sitten se tuleekin Teron suusta " Ei tästä tule mitään." Tero on ehkä saanut Maijaan taas yhteyden ja he on taas alkaneet lähentyä. Jenna vaan oli pahanolon lievitys.

Miltä se tuntuu laastarina olleesta?

Ihan vitun paskalta, kokemuksia on ja monia. Ite oon ollu 4 suhteessa laastari, mutta huomaan kyllä että nää kokemukset on tehny miusta vahvan ihmisen. Siinä tulee hyväksikäytetty olo. Ja tuntee, että on hylätty. Tuntee, että ei oo minkään arvonen. Mielessä pyörii kysymykset " Mikä miussa on vikana? Teinkö jotain väärin? Valehteliko se tunteistaan kokoajan? Miksi se teki näin?"  Mmm-m. Ei sitä voi sanoa muuta kun että se sattuu ja ihan perkeleesti.

Miltä se tuntuu laastaria hakevasta?

Noh, kaipa se on helpotus sitten kun toisen avulla on saatu se pahaolo pois. Oon miettiny, että miettiikö ne jätkät jotka käytti minuu laastarina niin koskaan että miltä miusta tuntu? Enpä usko, niin hyvin tuo elämä lähti miun jälkeen käyntiin exien tai uusien kanssa.

Viimeset sanat:

Miettikää vasta eronneet ennenku alatte uuteen suhteeseen. Se voi hyvin nopiaa tulla exää ikävä sitten tulee satutettuun sitä uutta säätöä.  Ja miettikää nyt herranjumala miltä se tuntuu kun joutuu olemaan se merkitsemätön laastari. Ihan helvetin mahtavalta? Empä usko.

Pikemminkin se satuttaa..